Heikki Pulkkinen

Tarton rauhansopimuksen taustoja osa 3

Ratkaisuun pääsemistä edistivät ratkaisevasti neuvotteluvaltuuskuntiin kuuluneiden Väinö Tannerin ja P.M. Kerentševin syyskuun alussa käymät salaiset neuvottelut. Rauhansopimus allekirjoitettiin Tartossa 14.10.1920. Itsenäinen Suomi säilytti entiseen autonomiseen valtioonsa kuuluneet, myös Pietarin läheisyydessä olevat, alueet, joista osaa tsaarinhallitus oli autonomian loppuvuosina suunnitellut siirrettäväksi Venäjän hallintaan. Neuvosto-Venäjä tunnusti uudelleen Suomen itsenäisyyden ja luovutti sille kapean käytävän Jäämeren rannikolle, Petsamon. Suomi puolestaan palautti Aunuksen retken seurauksena haltuunsa jääneet Repolan ja Porajärven. Suomelle siirtyi korvauksetta maassa ollut Venäjän valtion ja valtiolaitosten omaisuus. Valtionvelat päätettiin kuitata molemmin puolin suoritetuiksi eikä Suomelle tullut velvollisuutta osallistua I maailmansodan aikaisiin Venäjän sotakustannuksiin. Vastasuorituksena tästä Suomi sitoutui hävittämään Inon ja Puumalan tykistöpatterit ja neutralisoimaan Suomenlahdella Pietariin johtavan kulkureitin varrella olevat saaret ja Kronstadtin puoleisen rannikon. Neuvosto-Venäjä lupautui antamaan Itä-Karjalalle autonomian. Tällä rauhansopimuksen yhteydessä annetulla julkilausumalla ei ollut oikeudellista painoa, mutta käytännössä se loi edellytykset rauhansopimuksen ratifioinnille Suomen eduskunnassa. Samalla se jäi vaaralliseksi painolastiksi muutoinkin monien epäluulojen ylikuormittamiin suomalais-venäläisiin suhteisiin.

Tarton rauhansopimuksen vastaanotto oli Suomessa ristiriitainen. Sopimuksen hyväksymistä kannattivat sosiaalidemokraatit, edistysmieliset sekä osa kokoomusta ja maalaisliittoa. Mannerheim piti sopimusta huonona ja äärioikeisto leimasi sen häpeärauhaksi. Jyrkimmin reagoi Repolan nimismies Hans Håkon "Bobi" Siven, joka ampui itsensä alueen luovutuksen jälkeen. Loppujen lopuksi vain 27 kansanedustajaa äänesti sopimuksen hyväksymistä vastaan.

Tarton rauha normalisoi Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteet. Maiden välistä epäluuloa se ei kyennyt kuitenkaan poistamaan. Neuvostodiplomaattien saapuessa tammikuussa 1921 Suomen rajalle suomalaiset vaativat heitä alistumaan viiden vuorokauden karanteeniin vedoten kulkutautien leviämisen vaaraan. Tällaista menettelyä ei sovellettu missään muussa maassa, johon Neuvosto-Venäjällä oli diplomaattisuhteet, minkä vuoksi suhteet olivat katketa jo tähän.

Juttusarjan lähdeluettelo:

Eino Jutikkala, Kauko Pirinen: Suomen historia, Helsinki 1966, 323

Jukka Tarkka, Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi, Keuruu 1987, 45

Ilkka Hakalehto: Itsenäisyys vaarassa, Huhmari 1993, 82

Jussi Niinistö: Tarton rauhasta 90 vuotta, jussiniinistö.fi

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat